Kesän auringonpaahteessa

Tänne kirjoittamisesta on jo aikaa. Syynä luonnollisesti omien työkanavien todelliset työtehtävät, joten tämä vanha blogi on jäänyt taka-alalle. Tänään kuitenkin osittain lämpöisen auringon syytä, osittain taasen elämän - oli painetta kirjoittaa.
Yrittäjän elämä voi olla helppoa, jos on sattunut valitsemaan alansa oikein muutenkin joko ollut erityisen osaava tai valpas - eli jotain mitä minä näemmä en ole ollut.
Aloitin oman yrittäjäurani kesällä 1989. Todellisuudessa olin tehnyt jo pari vuotta ennen sitä yrittäjämäisesti erilaisia projekteja, mutta ensimmäisen firman laitoin pystyyn vasta sitten tuona kesänä kun pääsin ylioppilaaksi. Jostain syystä jo silloin olin päättänyt että markkinointi ja suhdetoiminta on se minun alani ja näin vuonna 2016 siis abouttia 27 vuotta jälkeenpäin olen edelleen tällä tiellä.
Olen siis koko aikuisen elämäni ollut yrittäjänä, rikastumatta, mutta yhden konkurssin tehneenä. Maailmaa ja asiakkaita nähtynä ja oma elämä kunnolla solmussa, voin todeta että mitään en kuitenkaan vaihtaisi pois.
Yrittäjänä eläminen vaatii yrittäjän puolisolta aivan älyttömän paljon, ja sitä en aina itsekään muista enkä tajua, ja voin vain ihmetellä, miten vaimoni on kestänyt minut yli 20 vuotta. Katsokaas kun yrittäjän työpäivä alkaa heräämisestä ja päättyy nukahtamiseen. Mutta työpäivä ei ole kello 7-24 vaan töitä tehdään päivän aikana tarpeen mukaan, välillä on aikaa vaikka keskellä päivää istuskella kahvilassa tms.
Yrittämisestä puhutaan paljon, ja sitä tyrkytetään jokaiselle jossain vaiheessa. Voin vain sanoa kokemuksesta, että yrittäminen ei sovi jokaiselle. Yrittäjä on mielestäni omanlaisensa laji, ihminen joka on valmis joustamaan omassa elämässään, jotta saa niitä vapauksia, joita yrittäjyys tuo, mutta samalla yrittäjyys usein tuo myös vastuuta ja riskejä.
Kun itse tehdessäni konkurssin muutama vuosi sitten tein päätöksen, että enää koskaan en palkkaa ketään - olin tosissani. Mutta vuosien kuluessa ja töitä tehdessä, huomasin nopeasti, että en osaa tehdä töitä vain yksin vailla todellisia kehitysmahdollisuuksia ja niin oli uusi pyörä lähtenyt pyörimään saavuttaakseen nykytilan. Nykyään työllistän muutaman henkilön, joista osa saa painaa niska limassa ja toiset hieman vähemmän - kukaan ei rikastu, mutta toivon ainakin että välillä töissä on jopa hauskaa. Enkä vieläkään ole rikastunut - väärä alavalinta tai jotain muuta.

Yrittäjän pitää välillä päästää höyryjä, ja koska en hirveästi juo enkä remua - kirjoitin ajatuksiani verkkoon.

t. K

Kommentit

Suositut postaukset