En ole poliitikko, mutta...

Lähipäivien työtehtävät ovat vieneet minut lähemmäksi politiikkaa kuin koskaan ennen – ok, olen kyllä äänestänyt kohtuullisen säännöllisesti aikuisikäni ja ollut mukana opiskelijapolitiikassa mutta varsinaisen politiikan olen ohittanut ohituskaistaa käyttäen – kuten varmaan niin moni muukin aikuinen suomalainen

Poliitikkokin on ihminen

Kute sanottua, työtehtävät ovat vieneet minut lähelle politiikkaa siinä mielessä, että olen saanut tehdä kansanedustajaehdokkaista henkilöhaastatteluja ja niistä henkilöartikkeleita lehteen – mainos ja markkinointimielessä eli ehdokkaiden kanssa yhteistyössä, ei siis täysin journalistisessa hengessä, mutta minä olenkin enemmän mainos-ja markkinointimies kuin toimittaja!

Haastattelutilanteissa jokainen ehdokkaista on pitkälti ollut oma itsensä ja puhunut itsestään, omista ajatuksistaan ja syistä miksi on lähtenyt politiikkaan ja mitä siltä haluaa. Riippuen henkilön iästä ja henkilökohtaisesta historiasta, ihmisten omasta minästään, jokainen ehdokas painottaa eri asioita – poliittisesti samansuuntaiset näkemykset saavat erilaiset painoarvot riippuen ihmisen omasta itsestään sekä luonnollisesti myös ihmisen kyvyistä tuoda itseään julki. Politiikka ja diplomatia ovat monesti hiukkasen samankaltaisia, mutta saadakseen oikeasti muutoksia, politiikassa pitää diplomia ”unohtaa”.

Tätä kirjoittaessani eduskuntavaaleihin on aikaa kuukauden verran ja sitten jo tiedämme, ketkä ovat ne 200 edustajaa, jotka meitä eduskunnassa seuraavan kauden edustaa – ja koska elämme edustuksellisessa demokratiassa, tarkoittaa se sitä että riippuen meistä kansalaisista ja meidän äänestyskäyttäytymisestä, me päätämme kenelle/keille puolueilla annamme vallan. Toisaalta äänestämme pitkälti henkilöiden perusteella ihmisiä eduskuntaan, mutta todelliset päätökset tehdään äänestyksissä ja kokouksissa, joissa demokratian perusteiden mukaisesti enemmistö on aina voittava osapuoli – se kannattaa muistaa myös vaalien jälkeen kun mitään ei tunnu tapahtuvan- jos muutoksia halutaan, niiden toteuttamiseen menee aikaa, yhteistyötä ja aivan hirveästi voimia ja tahtoenergiaa.

Toivo, usko ja rakkaus

En nyt tässä muista mistä nuo sanat ovat tulleet mutta jotkin puolueet ovat niistä omia osiaan käyttäneet kampanjoissaan nyt ja ennen mutta ne kaikki ovat abstrakteja asioita, joita ei voi käsin kosketella, ja joita ei voi ”mitata”, siksi poliittisina arvoina siis ”hyviä” ja ”kansaanmeneviä” – kun taasen lupaukset, teot ja päätökset ovat paljon vaikeampia- niiden läpisaamiseen vaaditaan aikaa ja työtä. Aikomus, lupaus, pitäisi... asioita ja sanoja, jotka myös esiintyvät....

Työllä...

Tehdessäni mainosta asiakkaalle, asiakas haluaa tietynlaisen lopputuloksen ja alussa on vain abstrakti ajatus... minä en voi uskoa tai luvata tai sanoa että ”pitäisi” vaan minä teen asiakkaalle  mainoksen tai suunnitelman jolla edetään ja saamme aikaan lopputuloksen. Abstrakteista ajatuksista pääsee lopputulokseen siis vain tekojen kautta. Sanat ”Uskon tekeväni...” kertovat jo siinä vaiheessa, että sanojen kertojalle ei ole suunnitelmaa eikä todellista uskoa itseensä, sillä muutenhan hän sanoisi ” Teen....” muodossa aikomuksensa.

Suomi ja tulevaisuus

Näiden ehdokastapaamisten aikana olen oppinut monta asiaa Suomesta, joita en ole viitsinut aiemmin opetella/lukea/kuunnella- joten siitä kiitos kaikille tapaamilleni edustajaehdokkaille, mutta samalla olen oppinut kuinka pahasti asiat ovat Suomessa vialla. Tottakai meillä on paljon hyvää ja turvallista, mutta tosiasia on, että viimeisten vuosikymmenien aikana on tehty vääriä sekä poliittisia että käytännön päätöksiä, jotka ovat vieneet yhteiskuntaamme osittain väärään suuntaan. Kansalaisena voin vain toivoa, että muutos on tulossa, ja pian – sillä omien lapsieni ja lastenlapsieni vuoksi, toivon ettei tämä meidän sukupolvemme tuhoa sitä Suomea, mikä edellisen vuosisadan aikana on rakennettu.

K.

Kommentit

Suositut postaukset